Päivänlilja on saanut nimensä siitä että yksi kukka kestää noin päivän, joillakin lajikkeilla pidempäänkin. Tämän vanhan keltapäivänliljan sain työkaverilta ja se on kiitollinen kukkija vuodesta toiseen. Olen jakanut kasvustoa jo usean kerran ja palkintona on aina lisää kukkia. Kukat myös tuoksuvat ja tätä pitäisikin istuttaa myös lähelle kulkureittiä ettei tarvitsisi mennä kukkapenkin takalaitaan tuoksuttelemaan.
Ystävänsä tuliköynnöskuusaman hankin pari vuotta sitten Viherlandiasta nähtyäni kuvia upeista vanhoista köynnöksistä. Meillä se on vielä aika pieni, mutta annetaan sille aikaa kasvattaa kunnon juurakko ja ehkä sitten alkaa vanhoista heinäseipäistä kyhätty kehikko täyttymään..
Tuliköynnöskuusaman luvataan talvehtivan eteläisimmässä Suomessa, mutta ei tuo näytä tienneen olevansa kolmosvyöhykkeellä. Ei sitä ole tiennyt hurmevaahtera tai mustaseljakaan, saati sitten kirjokuusama tai erilaiset happomarjat. Kaikissa vyöhykkeenä kakkonen tai jopa ykkönen ja edelleen porskuttavat. Ruusu- ja helmiorapihlajat eivät oikein ole pitäneet täkäläisistä talvista ja ovat osin paleltuneet, mutta pukkaavat uutta kasvua. Olkoot sitten pensaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti